Me pienimmäisen kanssa olemme samistelleet jo pari viikkoa uusissa vaatteissamme. Oma perustunikani on Metsolan alefroteesta ja siihen laitoin valkoisen nahkasomisteen josta tykkään kuin hullu puurosta! Poikasen haalari on monen kaavan summa ja kankaat kierrätettyjä. Turkoosi collegejättipaita ja punaraitainen kesätoppi saivat jatkoaikaa uuden resorin ja neppien höystämänä.

En malta olla mainostamatta kirjastosta löytynyttä kirjauutuutta. Kiinnostavia, monipuolisia näkökulmia ja kauniita kuvia alusta loppuun! Ajan hengessä  (tosin hieman eksoottiseen vuodenaikaan) vietimme tänään iltapäivää heinähommissa. Navetan katto on nyt puhdistettu oljista ja odottelee pressun alla huomista vierailijaa, toivottavasti vuorokauden päästä olemme pelastusoperaation suhteen taas piirun verran viisaampia.

Kaksi keskimmäistä saivat seurata aika ainutkertaista synttäriohjelmaa lastenhuoneen ikkunasta. Viimeiset leikit, ruukut kasvihuoneeseen, viimeiset kuvat ja sen jälkeen keskityin kyllä erikoisella tarmolla kakkujen leipomiseen. Nyt tuntuu jo helpommalta, betonisokkelin päälle rakennettu hirsirunko on paremmassa kunnossa kuin ajattelinkaan. Tervetuloa kevät ja kuivat rakennussäät!

Neloskynttilä on muuten omilta nelivuotispäiviltäni - eihän sitä tohdittu polttaa heti uutena! Leikkelin kekkerien jälkeen tuhoon tuomittuja vaatteita matonkuteeksi ja ohut flanellitunika pyysi päästä hameeksi. Laitoin pullean vuoren mustasta puuvillapalasta ja kääntelin rusetin hihasta. Elma sovitti hametta koulusta tultuaan ja kommentit kuului "Vähänkö siisti, mistä oot ostanut?" ja vielä kun totuus valkeni niin "Et varmaan oo tehny itte, tää on niin hieno!". Näillä sitä ompeluintoa nostatetaan, jos jollain.

Joulu tuntuu joulummalta jos saa antaa itse tehtyjä lahjoja, vaikka sitten sen yhden vaivaisen perussukkaparin. Niin tänäkin vuonna - nämä pikkusiskon joulusukat taitavat muotoutua pikkuhiljaa perinteeksi! Joulun jälkeen on värkätty tyttärille keppareita ja niiden varusteita, ehkä niistä saadaan kuviakin kunhan kaikki osaset löytävät paikkansa. Parhaillaan tuossa sohvan käsinojalla näyttää olevan puolitoista hevonkorvaa.

Mieleni teki ommella jotain kummipojalle, sehän on helppoa kun oma pienimmäisemme on jokseenkin saman kokoinen. Ehkä. Kaapista löytyi vihreä college ja vanha mustavalkoinen pallopaita jotka sopivat suunnitelmiini mainiosti. Ensimmäinen setti mahtui näin reilusti Mymmelille, joka täyttää kolmen yön päästä neljä vuotta. Kasvunvara on ihan mukava asia mutta rajansa silläkin. Pipo lähti lämmittämään lopulta ekaluokkalaisen päätä ja pöksyt tätä nelivuotiasta neitoa.

Sitten vaan uutta putkeen - jäi sitä varaa noihinkin. Aina ei vain mene ihan niinkuin piti, onneksi lapset kasvavat! Kankaat nimittäin loppuivat jo eikä kolmatta yritystä sen vuoksi tule. Housukaava on oma kokeilu Jenni JJ :n innoittamana ja pipo uusimmasta Ottobresta (1/2014).

Päivä on pidentynyt ihan selvästi ja siitä tuli mieleeni että voisi olla keijunmekon siementen kylvöaika. Ostin viime kesäksi taimitarhalta tuon ihanan köynnöksen ja syksyllä kannoin kasvin kellariin pelakuiden ja apiloiden sekaan - mitähän sille nyt kuuluu? Ei elon merkkiä ainakaan mullan päällä vaikka pelargoniat kukkivat edelleen. Vai pitäisikö sanoa että kukkivat jo? Onneksi tuli talletettua niitä siemeniä. Mahtavinta oli huomata että ne siemenet myös itävät. Jippii, tein sen melkein itse!

Tervetuloa kellarikierrokselle - kukkapenkistä syksyllä yli jääneet narsissit tekisi mieli ruukuttaa pääsiäiskukiksi, onnistuisikohan se vielä?

Uure vuore ohjeit:
 
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.
    
Heli Laaksonen

 Tapahtui kylpyhuoneessa viime viikolla: Vetelin pyykkikoneesta ulkokamppeita pesun jälkeen ja neiti näpsä kolmevee oli siinä mukana omissa touhuissaan. Mainitsi ihan ohimennen, että ne uudet kintaat on muuten sitten noiden rukkasten sisällä! Ja niinhän ne olivat. Sopivat nyt juuri ja juuri pikkuveljelle. Voisinkohan joskus opetella tarkastamaan ne kaikki taskut ja rukkaset ynnä muut ennen pesuun laittoa? Oppituntia ainakin oli nyt tarjolla.

Neulerintama siis junnaa, ellei jopa pakita tällä haavaa. Onneksi ihana tätini on ollut ahkerana ja sain kuin mittatilauksena tehdyt nätimmät kotisukat jouluksi. Kirjoneuletta arvostan eritoten kun en itse saa aikaiseksi niitä rustata. Tyydyin ompelemaan pitkästä aikaa muutaman tonttulakin, kun vanhat alkoivat näyttä lasten päissä niin kitsahtaneilta. Nämä isommat mahtuvat aikuisenkin päähän! Materiaalina collegenjämiä ja resoria, Mymmelin raitalakki on vanhasta R-Collectionin t-paidasta ja oli ihan pakko kierrättää se merkkikin sivusaumaan.

Arki on ollut viikon verran yhtä joulujuhlaa, on eksyilty pitkin koulua istumapaikan puutteessa ja ihasteltu omaa pikku mariaamme. Kiitos mummulle viimeisten koulujuhlien apuvoimista! Tästä se joulutunnelma alkaa tiivistyä vaikka vettä tuleekin taivaan täydeltä. Rauhallista joulunaikaa teillekin!

Helmassa äitinsä armahan 

nukkuu poika Jumalan. 

Enkelparven tie 

kohta luokse vie 

rakkautta suurinta katsomaan.