Hilppa sai eilen synttärilahjaksi toivomansa nukenvaatteet, parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan. Nalle-lankaa kolmosen puikoilla, ohje kirjasta "Hauskat nukenvaatteet". Kirjan kokoluokituksessa keskikokoinen on näemmä hieman parusvauvanukelle ahdas, seuraavaksi täytyy kokeilla iso-merkinnällä varustettua mallia. Tuo beippari on muuten hassu kaveri, sen kasvoissa on koko ajan "jäätelösotkua" kun joutuu loikoilemaan lattialla. Meilläkö muka kylmä? Jospa reppana lämpiäisi nyt kun sai villaa ylle ja suunympäryskin pysyisi puhtaana.

"Äiti, kato miten mahtavan emännän olen tehnyt! Tää on sellainen TOSI vanha mummo. Vähän niinkuin sinä."

Askarteleva ja oivalteleva 5-vuotias poikanen sai uudet lökäpöksyt kun entiset jäivät pieneksi. Ilman kaavaa, jämäpaloista. Meinasi ottaa voimille kun piti mitata jalkaa ja vyötäröä, onneksi ei sentään sovittaa tarvinnut! Itselleen tuo leikkeli ja kaahasi pöksyjä odottaessa saumurilla traktoripannan. Sitä saikin sitten kuvata ja ahkerassa käytössä on panta ollutkin. Otin salaa myös yhden kuvan housuista tositoimissa. Meillä on kyllä vaikea kuvata tällaisella hitaalla kameralla niin että kuvissa olisi se valittu sommitelma tai edes oikea määrä henkilöitä... Tietokoneeseen on kuulemma jo useampia uusia osia tilattu, jospa se siitä vielä virkoaa!

Kangaslaatikoita penkoessa mieleni valtasi mieliteko päästä eroon epämääräisistä kernikankaista. Ikean palalöydöt ja vanhat Marimekot saivat uuden alun uimakasseina, paloista riitti yhteen isoon ja yhdeksään pienempään vedenpitävään kesäkassiin. Kyllä se sieltä tulee! Eilisilta menikin herkkuja maistellessa, huomasitteko Yhteishyvän ruokaliitteessä keväiset sitruunaleivonnaiset? Sokerileipurilla on pitkästä aikaa taas aikaa leipoa, meillä aloitettiin rahkapiirakalla ja muffinseilla. Lisääkin sitruunaohjeita on kuulemma tulossa verkkosivuille...

Maaliskuu on jo hyvässä vauhdissa ja tietokone se vain viihtyy korjaamolla. Pitää nyt tyytyä tällaisiin tablettiterveisiin. Hilppa sai toivomansa haalarin (kaava on oma muokkaus Ottobren haalarikaavoista) joka ylitti odotukset moninkertaisesti. Ompelun alkaminen tökki ja kankaat taistelivat asettumistaan vastaan, kissa repi kaavat ja söi reiän toiseen takakappaleeseen. Onneksi collegea tuli aikanaan tuotua Somerolta ihan reilu pala ja saimme uuden ehjän takalahkeen. Vanha metallivetoketju ihastutti itseäni ja kokeilin tehdä myös litteitä saumoja tehosteeksi, ei ehkä nappisuoritus mutta lapsi viihtyy asussaan ja sain uuden ihanan Verson puodin muisto-joustofroteenkin esille heti tuoreeltaan. Kohta sitten koulitaan taimia ja toivottavasti myös lataillaan oikeita kamerakuvia ehommalle tietokoneelle! 

Kuusikulmainen kukkaketo villalangoista suvun tuoreimmalle nupulle valmistui toissapäivänä. Kulutus 350g kolmosen koukulla, mallina Afrikkalainen kukka (Moda 5/2012). Lankoina punaista Sisua, keltaista Floricaa, liukuvärjättyä merinovillaa ja  harmaaksi värjäämääni Bambinoa. Viides lanka on tummanvihreä Hyvinkään Villakehräämön tuote jonka nimen jo unohdin (ja vyötteellä sytytyin hellan). Peiton halkaisija on 70-80cm.

Tervehdys synttäriputkesta. Tämäkin kakku onnistui ihan helposti Kotivinkin ohjeilla, olen aivan ihastunut niihin. Ei enää tuskanhikeä eikä vaivannäköä! Keittiössä minua piristävät myös kaksi uutta kaveria, teerobotti (kiitos diilereille!) ja postinsäilytin (kiitos Saara!). Hedelmät muuttivat ruttuiseen paperipussiin ja nyt on pari muutakin sopivaa säkkiä katsottuna, ajattelin lakata niistä säilytyskoreja. Hedelmäkori saa minun mielestäni jäädä kemikaalivapaaksi, ainakin sisäpuolelta. Sormustin ja Sorkkarauta -kirjassa näihin pahvikoreihin oli ihan oikea ohje tarjolla, mummun kirjasta taannoin anastin ajatuksen.

Huomenna tapaamme ensi kertaa uuden kummipoikasen jota aion lahjoa aivan liian suurilla junasukilla. Vuosia kului tätä mallia aikoessa mutta neuloessa vain muutama hassu iltapuhde. Kannattaisi ihan selvästi aikoa vähemmän ja ryhtyä enemmän. Villi kolli ja toimeliaat tenavat taitavat onneksi sen ryhtymispuolen, olkkarissa majaileva orkidearukka on syöksynyt tällä viikolla jo kahdesti pää edellä kanveesiin. Viimeisetkin kukat irtosivat mutta en tahtoisi luovuttaa vielä, pidän niin tuosta rottinkisesta kukkapylväästä. Kootaan siis sirpaleet ja katsotaan mitä ensi viikko tuo tullessaan.

Pipotus taitaa olla jo aika varma kevään merkki. Paikallisesta kaupasta löytyi vanhoja kunnon Taitoo -collegepaloja. Leveä käänne peittää korvat ja mikä hauskinta, sain pärtsäillä uudella lelulla koristetikkaukset. Perus on paras.

Pari ystäväistä poti kipeää kukkaronpuutetta ja sitä lääkitsin mekkokankaan jämillä. Olipa mukavaa näperrellä näitä pieniä pitkästä aikaa. Kaavat ovat vanhat tutut, itse piirretyt ja hyväksi havaitut.

Tiistaina köyhdyin vitosen verran ja katsokaa mitä sain, sydämentykytystä koko rahan edestä! Meidän alkuperäinen, Elmalle kymmenen vuotta sitten hankittu pinnasänky olikin menossa polttopuiksi erään epäonnisen kaapinkäsittelyn tuloksena. Ei tämä kuopus taida pinnistä vielä lähimpään puoleen vuoteen tarvita mutta katselen sitä ihan mielelläni tyhjänä siihen asti.